Päivä mennyt, 364 jäljellä

Heipähei täältä Etelä-Amerikan mantereelta!

14 tunnin lento on selvitty, ja sen jälkeen väsytti kyllä aika tavalla. Nyt ollaan sekä minä että lentokamu Elina (http://ahoychile.blogspot.com/) turvallisesti host-kodissa, ja Khileläinen elämä pääsee alkamaan.
Ensimmäisen päivän jälkeen voi sanoa, että ainakin perhe on ihan mahtava!
Mulla on kolme veljeä, 16, 18 ja 20-vuotiaat, joista 16-vuotias lähtee viikon päästä omaan vuosivaihtoonsa USA:han. Vanhemmat veljet on kanssa käyneet molemmat vuoden verran vaihdossa USA:ssa, joten ongelmien sattuessa englannilla pärjää niiden kanssa. Isäkin puhuu vähän englantia, mutta äiti ei yhtään. Mutta ei se haittaa, ainakin espanjan kielen oppiminen pitäis olla nopeeta. Kaikki ainakin sanoo, että kunhan ei jämähdä englantiin, oppii kielen nopeasti.
Toisaalta, vaikka täällä on ollut vain päivän, tuntuu että räjähtää pää espanjan määrästä. Tuntuu että tähän kielikylpyyn ihan hukkuu. Varsinkin kun Suomessa on oppinut Manner-Espanjan espanjaa, ja täällä puhutaan eritavalla, eri sanoilla ja aivan eri nopeudella. Onneksi sattu mukaan kirja, ja nettiinkin pääsee, että saa välillä ottaa taukoa pelkästä espanjan kielestä.
Koulu alkaa keskiviikkona, mutta siihen asti varmaankin tutustun pelkkään perheeseen. Ja säätäessä menee varmasti vielä muutama päivä, että vielä ei aivan täyttä kuvaa ole saanut arkielämästä täällä.

Vaihtarikamuihin ei ole vielä kerennyt ottamaan kontaktia, mutta eiköhän tässä kerkeä. Se onkin sitten kans varmaan tervetullut tauko espanjankielestä, vaihtarit kun vaikuttaa puhuvan pitkälti englanniksi. Santiagossa pitäisi olla pilvin pimein meitä, että samanmielistä ja samassa tilanteessa olevaa porukkaa pitäsi löytyä. Mutta ensin perhe, sitten kaverit.

Kello 14:11, Santiagossa kaikki hyvin.